Diakonissa­laitoksen Hoiva on osa Helsingin Diakonissa­laitoksen yhteiskunnallista konsernia.

Helsingin Diakonissalaitos

 


Yhteiskunnallinen yritys

Hoiva on kotimainen ja yhteiskunta­vastuullinen yritys.

Cecilia Blomqvist

Helsingin Diakonissalaitoksen historiateos julkistettiin –
150 vuotta heikoimmassa asemassa olevan puolella

Helsingin Diakonissalaitos täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi laitos julkisti perustajansa Aurora Karamzinin nimipäivänä 10.3. historiateoksen Ihmisen arvo – Helsingin Diakonissalaitos 150 vuotta. Historiateoksen on kirjoittanut FT Jyrki Paaskoski ja sen on kustantanut Edita Publishing.

– Teos piirtää kuvan pienen kulkutautisairaalan ja diakonissojen sisarkodin kasvusta sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluita tuottavaksi yhteiskunnalliseksi konserniksi. Samalla se kuvaa myös yhteiskunnallisten ongelmien parissa tehtävän diakoniatyön roolia yhteiskunnassa, etenkin niissä kohdissa, joissa yhteiskunta on ollut heikko ja haavoittuva, Paaskoski kuvaa.

Kutsumuksena auttaminen

Helsingin Diakonissalaitoksen esikuva oli Saksassa vuonna 1836 perustettu Kaiserswerthin diakonissalaitos, jossa naisia koulutettiin köyhiä ja sairaita palveleviksi laupeudensisariksi. Perustaja, pastori Theodor Fliedner kehitti erityisen naissairaanhoitajien ammattiryhmän, jota hän ryhtyi kutsumaan diakonissoiksi. Diakonissat olivat naimattomia nuoria naisia tai lapsettomia leskiä, jotka asuivat sisarkodissa. Varattomien potilaiden parissa tehtävä työ oli palkatonta, mutta vastikkeeksi sisaret saivat koulutuksen, täyden ylläpidon ja vanhuuden turvan. Järjestelmä tarjosi naisille uudenlaisen, mielekkään tavan toimia hädänalaisten hyväksi. Samalla naiset saattoivat toimia itsenäisemmin ja vapaammin vallitsevan perhemallin ulkopuolella.

Suomeen diakonissalaitoksen mallin toi everstinna Aurora Karamzin. Keskeisenä ajatuksena oli usko siihen, että sosiaaliset ongelmat ja köyhyys voitiin ratkaista antamalla hädänalaiselle lähimmäiselle ensin aineellista apua ja sitten uudistamalla hänen hengellinen elämänsä. Sisarkotijärjestelmä lakkautettiin Suomessa aikansa eläneenä vasta vuonna 1959.

– Olen ollut erityisen kiinnostunut diakonissojen kutsumuksesta eli niistä motiiveista ja tekijöistä, joiden perusteella naiset hakeutuivat diakonissalaitokselle. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat olleet Suomen kriisikaudet eli vuoden 1918 sisällissota sekä sotavuodet 1939–1944, jolloin sisarten kutsumus joutui ajan ankarissa olosuhteissa kovalle koetukselle, Paaskoski kertoo.

Osana yhteiskunnan kehitystä

Paaskoski kertoo, että tutkimuksen lähtökohtana on ollut Diakonissalaitoksen 150-vuotisen historian liittäminen osaksi laajempaa suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ja siinä tapahtuneita muutoksia. Erityisesti se tarjoaa tilaisuuden pohtia diakoniatyön, kirkon ja valtion välisen vuoropuhelun murroksia ja käännekohtia.

Lähihistorian kannalta kiinnostavaa on tarkastella sitä, miten laitos sopeutui 1990-luvun laman aikana aloitettuun hyvinvointivaltion alasajoon ja miten diakonissalaitoksesta tuli monipuolisten sosiaalipalvelujen tuottaja.

– 1990-luvun lama ja siitä irtautuminen tarjosivat diakoniatyölle uuden työkentän, kun vaikeuksiin joutunut hyvinvointivaltio otti avosylin vastaan sille tarjotun avun. Vaikeiden sosiaalisten ongelmien parissa tehtävä diakoniatyö edellytti verkostomaista yhteistyötä ja henkilökunnan korkeaa osaamista, Paaskoski sanoo.

2000-luvulle tultaessa Helsingin Diakonissalaitos ei enää ollut sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmän sattumanvarainen täydentäjä, vaan siitä oli tullut osa suomalaisen hyvinvointivaltion palveluketjua. Sen asiakkainaan ovat sosiaalipuolen kaikkein haastavimmat asiakkaat, kuten asunnottomat alkoholistit tai narkomaanit.

Laitoksen pitkässä historiassa eri ajanjaksot ovat sisältäneet diakoniatyön nousuja ja laskuja. Paaskoski arvelee, että nyt laitoksen täyttäessä 150 vuotta ollaan jälleen murroksen ja mahdollisesti myös uuden diakoniatyön vaiheen kynnyksellä. Vuosia valmisteltu sote-uudistus on valmistumassa ja se tulee vaikuttamaan myös Diakonissalaitoksen toimintaan.

Säätiön toimitusjohtaja Olli Holmström näkee, että sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuden laitoksen uudistumiseen ja kristillisen lähimmäisenrakkauden arvopohjan vahvistamiseen yhteiskunnassa.

– Vaikka toimintaympäristö muuttuu, missiomme ihmisarvoisesta huomisesta ei ole muuttunut. Työmme ytimessä on heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttaminen. Diakoniatyön on edelleenkin mentävä sinne, missä hätä, häpeä ja kärsimys ovat suurimmat, Holmström sanoo.

Ihmisen arvo. Helsingin Diakonissalaitos. Jyrki Paaskoski. Julkaisija Helsingin Diakonissalaitos sr. Kustantaja Edita Publishing Oy. ISBN 978-951-37-7121-8. Porvoo 2017

FT Jyrki Paaskoski on Suomen ja Venäjän historian dosentti Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Hän on julkaissut runsaasti tieteellisiä monografioita, artikkeleja ja tutkielmia. Lisäksi Paaskoski on kirjoittanut useita tilaushistorioita.

Lisätietoja

FT Jyrki Paaskoski, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 050 556 5614

Toimitusjohtaja Olli Holmström, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 050 483 6313

Viestintäjohtaja Laura Niemi, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 050 373 8602

HDL 150 vari slogan
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
 

Diakonissa­laitoksen Hoiva on osa Helsingin Diakonissa­laitoksen yhteiskunnallista konsernia.

Helsingin Diakonissalaitos

 


Yhteiskunnallinen yritys

Hoiva on kotimainen ja yhteiskunta­vastuullinen yritys.