Riippuvuuksien hoitamatta jättäminen tulee kalliiksi

15.2.2022

Vuonna 2006 tehtiin erään ison kaupungin päivystyspoliklinikalla selvitys, jonka mukaan vain 38 prosentilla päihdepotilaista oli diagnoosi, joka yhdisti heidät päihteisiin. Kotiutusvaiheessa vain yhdeksän prosenttia päihdepotilaista sai ohjausta päihdeongelman hoitoon. Valtaosalta päihdepotilaista siis puuttui kokonaan päihdediagnoosi ja lähes kaikilta päihdehoitosuunnitelma. Tilanteen muuttumisesta paremmaksi ei ole vakuuttavaa näyttöä, kirjoittaa Diakonissalaitoksen Hoivan lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen.

Mustatakkinen mies seisoo ruskean puuoven edessä.

Monet päihderiippuvaiset ihmiset eivät edes tiedä, mistä apua voisi saada ja korona-aika on entisestään pahentanut tilannetta, toteaa Diakonissalaitoksen Hoivan lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen.

Koska päihde- ja riippuvuusdiagnooseja ei sosiaali- ja terveydenhuollossa ylipäätään tehdä kattavasti, jää osa päihdekuolemista piiloon kuolinsyytilastoissa. Samoin yleinen päihde- ja riippuvuuskuormitus väestössä hämärtyy. Esimerkiksi tupakoijat kuolevat ilman merkintää perussairaudestaan eli nikotiiniriippuvuudesta. Alkoholiriippuvainen kuolee sydämen tai muun sisäelimen sairauteen tai tapaturmaan. Monipäihderiippuvuutta ja huumeongelman yleisyyttä ei haluta nähdä lainkaan.

Useissa väestökyselyissä on nähty, että kansalaiset olisivat valmiita säästämään juuri päihderiippuvuuden määrärahoista.

Seurauksena on riippuvuusongelman jääminen pimentoon ja addiktiohoitojen ja kuntoutusten syrjäyttäminen rahanjaossa. Tähän sisältyy suuri riski, koska toimintaansa vasta aloittelevien hyvinvointialueiden budjetit on jo valmiiksi karsittu minimiin. Jo nyt esimerkiksi C-hepatiittia sairastavien ihmisten hoitoa vähennetään säästösyistä, vaikka hoitaminen juuri toisi säästöjä. Sama pätee kaikkeen riippuvuusproblematiikkaan: hoitamatta jättäminen maksaa kaikkein eniten.

Opioidiriippuvuus on aivosairaus. Sen hoitokynnystä on yritetty madaltaa, mutta edelleen liian moni kokee hoitoon pääsyn liian vaikeaksi. Hoidon arvio saattaa olla moniportainen, byrokraattinen ja liian vaativa riippuvaiselle ihmiselle. Kun hoitoon ei päästä, uhkaa huumeongelma paheta ja sen seurauksena myrkytyskuolemat jatkavat kasvuaan vuodesta toiseen. Huumausaineiden käyttötilat loistavat edelleen poissaolollaan Suomessa.

Opioidi -ja lääkeriippuvuusongelmaa pahentaa Suomessa se, että opioideilla ja rauhoittavilla lääkkeillä hoidetaan myös niska-hartiakipuja, selkävaivoja ja epämääräistä joka paikan kipua tai määrittelemätöntä kipusyndroomaa. Liian usein toimenpiteiden jälkeiset lyhytaikaisiksi tarkoitetut opioidilääkitykset ja tilapäiseen ahdistuksen lievittämiseen tarkoitetut rauhoittavat jäävät perusterveydenhuollossa päälle ja reseptejä uusitaan vuosia.

Perusterveydenhuolto ja työterveys ovat käytännössä aseettomia monipäihderiippuvaisten kanssa toimiessaan, vaikka hoitotakuun ja työterveyssopimusten sanotaan koskevan tätäkin potilasryhmää. Tuoreen kyselytutkimuksen perusteella näyttää siltä, että suuri osa päihteiden käyttäjistä ei ylipäänsä edes tiedä, mistä apua saisi ja korona-aika on tietysti pahentanut tilannetta.

Riippuvuuksiin liittyvä häpeä ja salailu eivät helpota hoitointerventioita.

Yhteenvetona voi todeta, että riippuvaisen on helpompi jatkaa riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttöä tai esimerkiksi rahojensa pelaamista kuin päästä asianmukaisten hoitointerventioiden pariin. Soten aamunkoitossa käännämme nyt katseemme kohti muodostuvia hyvinvointialueita. Diakonissalaitoksen Hoiva on valmis avaamaan kumppanuuksien kautta uusia ja kattavia riippuvuussairauksien hoitopolkuja.

Kuva: Sirpa Levonperä

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: