Kunnat ovat avainasemassa asunnottomuuden poistamisessa

9.8.2021

Pääkaupunkiseudun isojen kaupunkien on pidettävä kiinni asunto ensin -mallista, kun ne kilpailuttavat asumispalveluitaan, kirjoittavat Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Olli Holmström ja Y-Säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen. Kirjoitus on julkaistu heinäkuussa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.

Pilvistä muodostuu talo, jossa avaimenreikä, johon kädessä oleva avain osuu.

Koronaviruspandemia on tuonut asunnottomuuden näkyväksi. Helsingissä on jouduttu lisäämään hätämajoitusta asunnottomuudesta kärsiville. On järjestetty makuupussikeräyksiä ja erilaisilla lahjoituskampanjoilla varusteltu ihmisiä pärjäämään kaduilla. Näillä tempauksilla on paikkansa, mutta ne ovat vain laastareita tilanteessa, jossa tarvitaan järeämpiä toimia. Jokainen hätämajoitukseen hakeutuva ihminen tarvitsee paitsi tukea myös suunnitelman siitä, miten hän pääsee omaan, pysyvään kotiin.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että asunnottomuusluvut puolitetaan tämän hallituskauden aikana. Lisäksi tavoitteena on, että asunnottomuus on poistettu Suomesta kokonaan vuoteen 2027 mennessä.

Nämä päämäärät saavutetaan ainoastaan, jos pääkaupunkiseudun kaupungit onnistuvat asunnottomuustyössään. Asunnottomuus kunnioittaa harvoin kuntarajoja. On ensiarvoisen tärkeää, että pääkaupunkiseudun isot kaupungit tekevät asunnottomuustyössä ja asumispalvelujen järjestämisessä yhteistyötä.

Erityisesti Helsinki on näyttäytynyt maailmalle asunnottomuuden hoidon mallioppilaana, ja pääkaupunki on asunnottomuustyön esimerkki muille Suomen kaupungeille.

Tuettua asumista jonottaa Helsingissä tällä hetkellä noin 600 ihmistä. Tämän ihmisjoukon asuttamisen ei pitäisi olla isolle kaupungille minkäänlainen ongelma. On täysin realistista ajatella, että asunnottomuus voidaan poistaa Helsingistä alkavan valtuustokauden aikana. Tämä kuitenkin vaatii puolueilta sitoutumista tavoitteeseen. Isot onnistumiset asunnottomuuden hoidossa ovat olleet aina seurausta laajasta poliittisesta tahdosta.

On täysin realistista ajatella, että asunnottomuus voidaan poistaa Helsingistä alkavan valtuustokauden aikana.

Suomalainen asunnottomuustyö on nojannut jo yli kymmenen vuotta Asunto ensin -malliin, jossa asunto nähdään kaikille kuuluvana ihmisoikeutena. Kotiin jokainen saa tarvitsemansa tuen. Tällä valtion, kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhdessä tekemällä järjestelmällisellä työllä asunnottomuusluvut on saatu laskemaan kolmasosaan aiemmasta.

Hätämajoituspaikkojen määrän kasvattaminen ei ratkaise asunnottomuutta, vaan suurissa kaupungeissa tarvitaan erilaisia pysyviä asumisratkaisuja, jotka noudattavat asunto ensin -mallia. Kuntien tekemät asumispalveluiden kilpailutusten määrittelyt ovat avainasemassa siinä, että palveluita tuotetaan jatkossakin tämän toimivaksi todetun mallin mukaisesti.

Asunto ensin -mallin ydinajatus on, että jokaisen asukkaan kanssa solmitaan aina pysyvä vuokrasuhde, olipa asumismuoto asumisyksikkö tai hajasijoitettu vuokra-asunto. Tästä periaatteesta on pidettävä tiukasti kiinni, sillä ainoastaan näin asunnottomuutta kokenut ihminen pystyy ottamaan vastuun elämästään ja suuntaamaan ajatuksensa tulevaisuuteen.

On tärkeää, että myös päihdehuollon asumisen piirissä olevien ihmisten kanssa solmitaan vuokrasopimukset. Pysyvä koti ja tukipalvelut edesauttavat päihteistä irtautumista.

Pysyvä koti ja tukipalvelut edesauttavat päihteistä irtautumista.

Kuntien asumispalveluiden kilpailutuksissa on huomioitava myös se, että asunnottomuutta kokeneiden ihmisten elämäntilanteet ovat monesti monimutkaisia. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat muuntohuumeiden yleistyneen käytön myötä syvempiä ja ihmiskohtalot rankempia. Tämä asettaa haasteen tukipalveluille. Kilpailutukset eivät saa liikaa sitoa tai rajata asukkaiden kanssa tehtävää työtä. Palveluntarjoajalla täytyy olla mahdollisuus räätälöidä asukkaalle annettava tuki tilaajan kanssa.

Kuntien on itse tarjottava riittävästi mielenterveys- ja päihdepalveluja ja otettava vastuu siitä, että palvelut ovat kaikkien saatavilla. Niitä ei voi ulkoistaa asumispalveluiden tuottajalle.

Parasta tietenkin olisi, ettei asunnottomuutta syntyisi lainkaan. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä asumisneuvonnan rooli on suuri. Antamalla asumisneuvontaa jo yksittäinen vuokranantaja pystyy ehkäisemään kymmeniä häätöjä vuodessa. Tällä työllä vältetään monta inhimillistä tragediaa ja säästetään myös häädöistä syntyviä kustannuksia.

Olli Holmströmin ja Juha Kaakisen artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 30.7.2021. Se on luettavissa tästä linkistä.

Lisää Asunto ensin -mallista
Also these might interest you: