Korvaushoitoa opioidiriippuvaisille?

18.3.2020

Kaksi kolmesta suomalaisesta hyväksyy opioidikorvaushoidon – eutanasian hyväksyy kolme neljästä.

Helsingin Sanomien toimeksiannosta vuonna 2017 tehdyssä kyselyssä eutanasiaa kannatti 76 % suomalaisista. Alkuvuodesta 2020 julkaistun THL:n tutkimusraportin (Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2018, Karjalainen, Karoliina; Pekkanen, Niina; Hakkarainen, Pekka, THL 2020) mukaan 65 % suomalaisista pitää korvaavien lääkkeiden käyttämistä opioidiriippuvaisten hoidossa täysin tai osittain hyväksyttävänä. Täysin hyväksyttävänä sitä pitää vain 21 %.

Viimeisten 16 vuoden aikana opioidiriippuvaisten määrä on kasvanut merkittävästi ja korvaushoidon rooli päihdepalveluissa on vakiintunut, mutta väestötasolla hoidon hyväksyntä on heikentynyt. Vuonna 2002 korvaushoitoa täysin tai osittain hyväksyttävänä piti 70 % vastaajista.

Mieluummin eutanasia kuin korvaushoito?

Näiden asioiden rinnastaminen on keinotekoista. Mistä tällaiset mielipiteet kuitenkin kertovat? Onko kysymys siitä, että tavallinen kansalainen pystyy kuvittelemaan, että itse tai läheinen voisi sairastuessaan tai vanhetessaan joutua tilanteeseen, jossa kuolema olisi toivottava vaihtoehto, mutta keskimääräinen suomalainen ei usko kenenkään läheisensä joutuvan hakemaan hoitoa huumeriippuvuuteen?

Opioidien ongelmakäyttäjiä on Suomessa viimeisimmän selvityksen mukaan 23 000 – 30 000 (Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017. Rönkä S, Ollgren J, Alho H, Brummer-Korvenkontio H, Gunnar T, Karjalainen K, Partanen A, Väre T. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2020). Eutanasiakysymys on pitkälti eettinen kannanotto, mutta opioidikorvaushoidossa on kysymys sairauden hoitamisesta.

Opioidiriippuvuus ja korvaushoito

Opioidiriippuvuus on krooninen aivosairaus, jossa keskushermosto on sopeutunut opioidien jatkuvaan runsaaseen vaikutukseen, eikä elimistö enää toimi normaalisiti niitä ilman.  Korvaushoito on ainoa tutkittu opioidiriippuvuuden hoitomuoto, joka lisää hoidossa pysymistä ja vähentää laittomien opioidien käyttöä, rikollisuutta, kuolleisuutta ja HIV-riskikäyttäytymistä.

Suomessa Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia terveydenhoidon eri aloilla. Käypä hoito -suositusten mukaan ”Opioidikorvaushoitoarvio tulee tehdä kaikille opioidista riippuvaisille ” ja ”Opioidikorvaushoitoa tulee tarjota hoitotakuun rajoissa tilanteissa, joissa korvaushoidon kriteerit täyttyvät.”  Suositusten näkökulmasta on hämmentävää, että väestöstä ainoastaan viidesosa pitää korvaushoitoa täysin hyväksyttävänä.

Itseaiheutettu sairaus?

Moni tuntuu ajattelevan, että riippuvaisen täytyisi vain ryhdistäytyä ja olla käyttämättä aineita, niin riippuvuuskin hoituisi ihan ilman korvaavia lääkkeitä. Huumekäytön alkuvaiheessa, kun riippuvuutta ei vielä ole kehittynyt, moni kokeilija lopettaakin itse.

Riippuvuus on määritelmän mukaan tila, jossa käyttö ei enää ole hallittavissa, vaan on pakonomaista. Korvaushoitoa tarjotaan vain niille, jotka ovat jo opioideista riippuvaisia, eivätkä ole kyenneet lopettamaan niiden käyttöä.

Moni myös kuittaa päihderiippuvuuden hoidon toteamalla, että itsepä on itsensä tuohon jamaan saattanut. Totta on, että kukaan ei tule huumeriippuvaiseksi kokeilematta huumeita. Joillakin kokeilijoilla on kuitenkin suurentunut geneettinen alttius jäädä kokeilun jälkeen aineisiin koukkuun, jolloin ongelmat tulevatkin yllätyksenä.

Tavallaan itseaiheutettuja ovat monet elintapasairaudet, vaikkapa 2-tyypin diabetes ja verenpainetauti. Harva kyseenalaistaa näiden sairauksien lääkehoitoa. Lääkehoitoja suositaan jopa siinä määrin, että silloin kun terveydenhuollosta annetaan sairauden alkuvaiheessa elintapaohjausta liikunnan, painonhallinnan tai ravitsemuksen osalta, elintapamuutokset jäävät useimmilta tekemättä, ja lääkehoito aloitetaan sitten mielellään helpompana vaihtoehtona.

Huumeriippuvuuden stigma – hoidon stigma

Huumeriippuvaiset ovat koko käyttöuransa kantaneet stigmaa, sisäistäneet ulkoapäin määritellyn huonommuuden ja häpeän osaksi minäkuvaansa. Kun käyttäjä sitoutuu hoitoon ja pääsee vähitellen jaloilleen, alkaa pitkä kuntoutumisen tie takaisin yhteiskuntaan.

Ratkaisevan tärkeää on terveemmän minäkuvan rakentuminen ja käyttäjän stigmasta irti pääseminen. On kohtuutonta, että moni korvaushoidossa oleva joutuu edelleen kantamaan ulkoapäin määriteltyä huonommuutta, nyt väärässä hoidossa olemisen stigmaa.

Mitä se kolmannes suomalaisista, jotka eivät hyväksy korvaushoitoa, tahtoisi opioidiriippuvaisille? Riippuvaiset eivät häviä keskuudestamme sillä, että kielletään toimiva hoito.

Outi Kuikanmäki

Kirjoittaja on Diakonissalaitoksen Hoivan päihdepalveluiden ylilääkäri

Lue seuraavaksi: Uusimmat artikkelit