Muistisairaan tarpeet muuttuvat – entä palvelut?

5.3.2019

Muistisairauden hoitoon ei ole yhtä ja samaa polkua. Sairaudesta huolimatta on mahdollista elää hyvää, tuettua arkea läheisten kanssa.

Mies vaikutti masentuneelta. Kiinnostus asioihin väheni, seurassa hän vetäytyi ja hän muuttui hajamieliseksi. Miehen ollessa 42-vuotias, diagnoosi viimein saatiin: otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus.

Mari oli monien muiden tapaan ajatellut puolisonsa olleen masentunut. Tieto muistisairaudesta tuli järkytyksenä. Miehen kyky kommunikoida oli jo lähes kadonnut, eikä hän pärjännyt enää kotona yksin.

Seijan miehelle diagnosoitiin Alzheimer tämän ollessa 69-vuotias. Diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä oireet olivat alkaneet jo vuosia aiemmin. Mies pärjäsi aluksi kotona kotihoidon avulla.

Erään kerran Seijan tullessa kotiin, haisi siellä palaneelta. Mikroaaltouunista löytyi posliiniastia, jossa oli hiiltynyttä vessapaperia ja kahvipaketti.

Tarpeet lähtökohtana palveluille

Seija tutustui erilaisiin vaihtoehtoihin ja päätyi Diakonissalaitoksen Hoiva hoivakoti Scillaan. Mari taas löysi miehelleen paikan työpäivien ajaksi Leenankodista.

Asiakaspäällikkö Tiina Koivuniemi toteaa, että avuntarve on aina erilainen ja palveluratkaisut tulee tehdä lähtien liikkeelle asiakkaan tarpeista – jotka voivat olla joskus vieraita jopa omaisille ja asiakkaille itselleen.

Koivuniemi kertoo pariskunnasta, jonka tytär lähestyi Hoivaa. Tyttären vanhemmista toinen oli muistisairas ja toisella oli fyysisen toimintakyvyn rajoitteita.

Tytär mietti olisiko hoivakoti oikea paikka vanhemmille, mutta pariskunta halusi pysyä kotona. Hoivakotien ja palvelutalojen lisäksi Hoivalla on kyky tuoda palveluita koteihin.

– Jokaisella on oikeus mahdollisimman hyvään elämään. Muistisairauden ei tarvitse olla suora lähete hoivakotiin. Kuljetaan askel askeleelta mukana ja seurataan tilannetta. Koivuniemi kertoo.

Nyt pari saa olla kotona, jonne tuodaan päivittäin kodinhoidon apua ja fysioterapiaa – kunnes palveluita tarpeiden muuttuessa täytyy muuttaa.

Ihminen sairauden takana

Muistisairauden yhteydessä omaiset joutuvat luopumaan paljosta, mutta sairaus ei ole ainoastaan lohdutonta.

– Tein surutyön, kun diagnoosi alkoi selviämään. Nyt elämme leppoisaa ja mukavaa arkea, vaikka se voi kuulostaa oudolta toisten korvaan, Mari kuvailee.

Puoliso ei pysty puhumaan, eikä tartu oma-aloitteisesti toimeen, mutta sen takana on yhä sama, tuttu persoona.

–Käymme esimerkiksi keikoilla ja festareilla. Mieheni tietää kuinka siellä pitää käyttäytyä, Mari nauraa.

Seijan puolison huoneessa on kaksi kitaraa ja saadessaan nuotit eteensä ryhtyy hän soittamaan. Joskus miehen musiikki saa muutkin hoivakodin asukkaat hyräilemään mukana.

Vaikka muistot vähenevät, eikä mies aina tunnista läheisiään, näkee Seija hetkissä edelleen miehensä.

– Ihminen on onnellisimmillaan, kun saa muut nauramaan. Kesällä olimme kävelyllä ja puunoksa oli alhaalla. Oksan hipaistessa mieheni hiuksia, hän totesi, että ”nyt ottaa päähän”. Nauroin tikahtuakseni ja mieheni oli onnessaan.

 

henkilöiden nimet on muutettu

Lue lisää hoivakodeistamme

Lue lisää kotihoidon palveluistamme

Lue lisää omaisten sivuiltamme

Lue seuraavaksi: Uusimmat artikkelit