Scillan arki: klubeja ja kakkukahveja

6.1.2019

Scilla-hoivakodissa muistisairaat elävät yhteisöllistä arkea, johon kuuluu usein myös juhlia. Omahoitajat huolehtivat siitä, että kunkin asukkaan mieltymykset huomioidaan niin arjessa kuin juhlassakin.

Valto täyttää tänään 84 vuotta. Hänen omahoitajansa Marja Hytönen kattaa kahvipöytää ja kärrää saliin kaksi komeankokoista voileipäkakkua, toinen lihaa, toinen kalaa.

Scillan asukkaat ja hoitajat kerääntyvät hiljalleen kahvikuppien äärelle avaraan saliin. Korkeista kaari-ikkunoista kajastaa talvipäivän kuulas valo. Junat suhahtelevat alhaalla Helsingin päärautatieasemalta kohti Pasilaa, mutta ylös kattokerrokseen niiden äänet eivät kuulu.

On aika laulaa onnittelulaulu Valtolle. Mukaan laulamaan kiiruhtaa myös Scillan yksikönjohtaja Johanna Arppe.

Kahvipöydissä laskeskellaan, että seuraavaksi vuorossa ovat Hymyn satavuotissynttärit. Merkkipäiviä juhlistetaan Scillassa aina mielellään, ja pyöreitä vuosia vähän isommin.

”Kyllä me täällä juhlimme aina, kun vain jonkun syyn keksimme”, toteaa Arppe.

Tänään onnittelulauluun yhtyvät myös vapaaehtoistyöntekijät Risto Latva ja Paul Oesch, jotka käyvät kerran viikossa tapaamassa Scillan asukkaita.

Latvan ja Oeschin houkutti alun perin Scillaan kaunis miljöö. He olivat tutustuneet aiemmin muissa vapaaehtoistöissä ja päättivät yksissä tuumin lähteä kysäisemään, olisiko heidän ajalleen käyttöä Scillassa.

Olihan sille. Kaverukset otettiin avosylin vastaan juttelemaan, lueskelemaan ja ulkoilemaan asukkaiden kanssa.

”Scillaan on aina kiva tulla, koska meitä nimitetään täällä pojiksi”, naurahtaa itsekin eläkeikään ehtinyt Latva kahvipöytään asettuessaan.

Yksilöllistä, omannäköistä elämää

Muistisairaiden hoivakoti Scilla on toiminut Helsingin Diakonissalaitoksen pihapiirissä, 1800-luvulla valmistuneessa rakennuksessa, kesästä 2013.

Aivan ensimmäisenä asukkaana Scillaan muutti Hymy, jonka satavuotissynttäreitä päästään pian juhlimaan. Hän varasi itselleen paikan ja valitsi huoneenkin valmiiksi jo talon remontointivaiheessa.

Scillassa on huoneet 24 asukkaalle. Pienimmät huoneet ovat 18-neliöisiä, ja suurimmissa, 42-neliöisissä, mahtuu asumaan myös pariskunta. Kaikkia huoneita yhdistää avaruus ja valoisuus.

Lisäksi Scillassa on kaksi olohuonetta ja kaksi ruokasalia, joista toisessa aletaan tänä talvisena iltapäivänä siirtyä suolaisesta makeaan. Voileipäkakut on syöty, ja Marja Hytönen tuo sisään suuren, pyöreän sacherkakun.

Tänään syödään sacheria, koska päivänsankari Valto rakastaa suklaata. Omahoitajat elävät arkea asukkaiden rinnalla, joten makumieltymykset ovat tiedossa, vaikka muistisairaus etenisikin niin, ettei asukas osaa enää itse toiveitaan kertoa.

Omahoitajat saavat paljon arvokasta tietoa asukkaiden mieltymyksistä, vanhoista harrastuksista ja elämäntarinoista myös omaisilta, joihin pidetään tiiviisti yhteyttä.

”Mitä enemmän tiedämme asukkaista, sitä paremmin pystymme rakentamaan heille yksilöllistä, omannäköistä elämää”, sanoo lähihoitaja Tiia Teittinen, joka vastaa Scillan klubi- ja harrastustoiminnasta.

Harrastukset ideoidaan yhdessä

Asukkaiden muistot ovat näkyvillä Scillassa. Pitkän käytävän seinälle on kerätty näyttely heidän nuoruudenkuvistaan. Seiniä koristavat lisäksi tuoreet valokuvat viime kesän retkiltä ja aurinkoisista iltapäivistä Scillan vehreällä kesäpihalla.

Scillassa näyttää kodikkaalta. Keskimääräisestä kodista hoivakodin erottaa vain se, että hoitajat ovat läsnä ympäri vuorokauden. Apua saa aina, oli huoli suuri tai pieni. Ja juttuseuraakin löytyy.

Scillan lähiesimies Pia Rairo muistuttaa, että yksinäisyys vaivaa monia kotona asuvia muistisairaita. Kun ajan ja paikan hahmotuskyky heikkenee, ihminen on kotonaan hyvin yksin.

”Me tarjoamme asukkaillemme säännöllistä ruokailua, seuraa ja virikkeitä. Tällä yhdistelmällä ihmisen kunto kohenee yleensä niin, että pystymme pitämään lääkkeiden käytön minimissä. Esimerkiksi unilääkkeitä Scillassa ei syö tätä nykyä kukaan”, kertoo Rairo, joka on peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja, minkä lisäksi hän on kouluttautunut muistihoitajaksi.

Virikkeitä Scillassa tarjoavat muun muassa Tiia Teittisen joka arki-ilta pyörittämät klubit, jotka on ideoitu yhdessä asukkaiden ja henkilökunnan kanssa.

Kädentaitoklubissa askarrellaan, kirjallisuusklubissa luetaan, muistellaan ja kuunnellaan äänikirjoja, ja peliklubissa harrastetaan sekä liikunnallisia ulkopelejä että sisällä pelattavia lautapelejä.

”Peliklubit ovatkin jänniä, koska täällä on todella kilpailuhenkistä porukkaa”, Teittinen naurahtaa.

Kahdesti kuukaudessa kilpailuhenkiset pääsevät myös pelaamaan bingoa. Musiikkia taas tarjoaa Mari Kätkä, joka käy säännöllisesti hanureineen laulattamassa väkeä.

Risto Latva ja kolmisen vuotta Scillassa asunut Anita muistelevat kahvikupin ääressä Kähärän yhteislaulutuokioita.

”Lauloimme hienoja suomalaisia lauluja”, Anita kertoo.

Loppuelämän koti

Pakkastaivaan valo taittuu hämärään Töölönlahden ja Linnunlaulun yllä, kun scillalaiset lopettelevat kakkukahveja.

Syntymäpäiväsankari Valto pakkaa lahjaksi saamansa suklaarasian rollaattorin kyytiin ja lähtee käytäväkävelylle. Salme piipahtaa omassa huoneessaan, jonka hänen lapsensa ja lapsenlapsensa ovat sisustaneet lämpimin sävyin. Näin joulun alla huoneeseen tuo väriä myös helakanpunainen joulutähti.

Salmella, kuten muillakin asukkailla, on huoneessaan televisio. Hän lähtee kuitenkin mieluummin olohuoneeseen, jonne muutkin jo kerääntyvät tv:n äärelle.

Lähiesimies Pia Rairo ei tällä kertaa istu mukaan tv:tä katsomaan ja juttelemaan. Hän valmistautuu vastaanottamaan Scillan uusinta asukasta, joka tulee taloon kokeilujaksolle.

”Toivotan kaikki Scillaa harkitsevat tervetulleiksi katsomaan, millaista täällä on. Jos ei pärjää enää kotona arjessa, voi tulla kokeilujaksolle testaamaan, viihtyykö tällaisessa yhteisöllisessä asumismuodossa”, Rairo kertoo.

Monet viihtyvät. Suurin osa kokeilujaksolle Scillaan tulleista ihmisistä muuttaa sinne vakituisesti, loppuelämäkseen.

Vielä on selvitettävä yksi asia, ennen kuin jätämme Scillan lämminhenkisen yhteisön katsomaan tv:tä ja valmistautumaan illan klubiin. Mistä hoivakodin nimi tulee? Vastaus kuuluu: aivan naapurista.

Kaunis sininen scilla siberica eli idänsinililja kukkii varhain keväällä Töölönlahdella, maisemissa, joissa Scillan asukkaat, hoitajat ja vapaaehtoiset yhdessä ulkoilevat.

Lisää tietoa Scillasta.

Teksti Anu Räsänen
Kuvat Samuli Skantsi

Lue seuraavaksi: Uusimmat artikkelit