Asunnottomuus vähenee – miten käy naisten?

31.10.2018

Viime vuona Aran asunnottomuustilastoihin kirjattiin 7112 asunnotonta. Luvut ovat laskeneet viitenä peräkkäisenä vuonna, koska asunnottomuustyötä on kehitetty valtakunnallisissa ohjelmissa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Työn keskiössä on Asunto ensin -periaate, jonka mukaan asunto on ihmisoikeus ja edellytys kuntoutumiselle, ei palkinto siitä.

Eniten asunnottomille tarjottavista palveluista ovat hyötyneet miehet. Tällä hetkellä joka viides asunnoton on nainen. Erityistä huolta aiheuttavat täysin kadulla olevat nuoret naiset. Väkivalta ja kaltoinkohtelu ovat näiden naisten arkipäivää, joko itse koettuna tai vierestä seurattuna. Naisten erityiset tarpeet osana asumisen tukea tulisi tunnistaa aiempaa laaja-alaisemmin sekä naisille kohdennettuja moninaisia asumismuotoja kehittää.

Uranuurtaja naisten hyvinvoinnin edistäjänä

Helsingin Diakonissalaitos on ollut uranuurtaja naisten hyvinvoinnin edistämisessä vuodesta 1867 lähtien. Olemme olleet kaikista osattomimpia, köyhimpiä ja sairaimpia naisia ja lapsia varten. 1990-luvun lamassa, kuten vuoden 2018 hyvinvointivaltiossa, turvaverkot ovat monilta pettäneet. Olemme alusta asti olleet yhteiskehittämässä Asunto Ensin -periaatteen mukaisia asumispalveluita. Ensimmäinen naisille kohdennettu yhteisöasuminen sekä naisten yhteinen olohuone perustettiin 2000-luvun alussa. On luontevaa, että Helsingin Diakonissalaitos on mukana NEA – naiserityisyys asunnottomuustyössä hankkeen yhteiskehittämisessä.

NEA Helsingin Diakonissalaitoksella

Helsingin Diakonissalaitoksen NEA-osahanke keskittyy haavoittuvimmassa asemassa olevien asunnottomuutta kokeneiden naisten tilanteeseen. Tuomme näkyväksi naisten tarpeita ja naiserityisyyttä osana asumisen tukea valtakunnalliseen hankekokonaisuuteen. Kehitämme naisten asumista tukevaa toimintakulttuuria, vahvistamme kokemusasiantuntijuutta ja naisten osallisuutta.

Diakonissalaitoksen Hoivan naisten asumisyhteisössä tarjotaan kotiin tukea 28 asunnottomuutta kokeneelle naiselle. Yksilölliset tarpeet ja elämäntilanne huomioiden asumisyhteisö on naisille joko loppuelämän koti tai etappi itsenäisempään asumiseen. Asumisyhteisö on ollut ensimmäinen luonteva toimintaympäristö osahankkeen kehittämistyölle. Tänä syksynä olemme kartoittaneet naisten toiveita ja tarpeita, käynnistäneet ryhmätoimintaa sekä naisille suunnattua matalankynnyksen työtoimintaa.

Oma koti luo turvallisuutta

Lähes poikkeuksetta naisten kanssa työskentelevät ovat sitä mieltä, että naisten erityisiin tarpeisiin on kiinnitettävä huomiota. Asukkaat ja ammattilaiset pitävät tärkeänä, että on olemassa pelkästään naisille suunnattua asumista. Oma koti luo turvallisuutta ja osalle naisista on tärkeää olla ja elää ilman, että lähellä on miehiä. Naiset ovat elämässään kokeneet kaltoinkohtelua ja osattomuutta. Yhteisöllinen asuminen lievittää näistä kokemuksista johtuvia turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteita. Arkeen kuuluvat niin ystävystyminen kuin erimielisyydetkin. Erilaisuudesta huolimatta toisista pidetään huolta; ovelle koputellaan ja viedään ruokaa niille, joista ei olla hetkeen kuultu.

”Nyt mulla on koti ja siitä mä olen kiitollinen. Tää on siitä hyvä, kun täällä ei oo pelkkiä ukkoja vaan on akkojakin. Ainahan mä oon juonut, mutta nyt kun on muutakin tekemistä, niin ei tuu ryypättyä niin paljon.”

Ammattilaisena naiserityisessä työssä

Naisten kanssa työskentelevät kuvaavat, että naiserityisessä työssä tulee olla vahva. Työntekijöiden pysyvyys on tärkeää, sillä luottamuksen rakentuminen vie aikaa. Naiset ovat hyvin tarkkanäköisiä ja muistavat pitkään, mitä on sanottu ja tehty. Yhteiset toimintatavat ja yhteen hiileen puhaltaminen korostuvat. Vaikka asumisen onnistuminen kokonaisuudessaan on työn tavoite, löytyvät ilon aiheet usein arjen pienistä asioista. Erityisen hyvä mieli tulee silloin, kun naiset tapaavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Työntekijöiltä kysyttäessä, millaisia heidän kohtaamansa naiset ovat, he vastaavat:

”Mä oon kohdannut niin mahtavia persoonia. Naiset ovat kaikki erilaisia, kuin pieni otos kaikista yhteiskunnan naisista. Oikeastaan naiset ovat ihan samanlaisia kuin missä tahansa muuallakin.”

Asiaa ei voisi paremmin kuvata; mahtavia asukkaita ja mahtavia ammattilaisia. Työtä tehdään sydämellä, ihmisenä ihmiselle. Erilaisissa elämäntilanteissa olevien naisten kohtaaminen ja tukeminen vaatii ammattilaisilta monialaista osaamista ja yhteistyötä. Työssä jaksamisen merkitys korostuu, sillä naiserityisessä työssä yksi tärkeimmistä työkaluista on työntekijän oma persoona. Työn kehittämisessä on tärkeää, että sitä kehitetään kokonaisuutena ja yhdessä, sillä naiserityisessä työssä linkittyvät toisiinsa niin naiset kuin ammattilaisetkin sekä naisten läheiset ja yhteisöt, joihin he kuuluvat.

On ilo olla kehittämässä tätä työtä. Kiitos kokemuksien ja näkemyksien jakamisesta naisten yhteisön asukkaille ja ammattilaisille!

Sari Rantaniemi
Projektityöntekijä, NEA – naiserityisyys asunnottomuustyössä
050-5127426
sari.rantaniemi@hdl.fi

Pirjetta Salomäki
Hankekoordinaattori

 

Faktaa: NEA – naiserityisyys asunnottomuustyössä

NEA eli naiserityisyys asunnottomuustyössä on ensimmäinen valtakunnallinen hanke (2018-2020), jossa keskitytään asunnottomuutta kokeneiden naisten erityisiin tarpeisiin. Hanke on Y-Säätiön koordinoima ja STEA:n rahoittama. Sen tavoitteena on turvata naisten asuminen asumispolun kaikissa vaiheissa ja näin vähentää naisten asunnottomuutta sekä ennaltaehkäistä asunnottomuuden uusiutumista. Hankkeessa kehitetään naiserityistä työotetta, asumista turvaavia työkäytäntöjä, vahvistetaan kokemusasiantuntijuutta sekä luodaan uusia hajautettuja asumisratkaisuja. Kohderyhmiä ovat asunnottomuusuhan alla olevat, asunnottomat ja asunnottomuutta kokeneet naiset sekä heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset. NEA koostuu kahdeksasta osahankkeesta, jotka toimivat pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön NEA-osahanke on yksi niistä.

Lue seuraavaksi: Uusimmat artikkelit