Vanhuksen kipu ja sen hoito

Timo Honkanen
Sisätautien erikoislääkäri
Sairaalan ylilääkäri

Kipu kuulunee ikääntyneen jokapäiväiseen elämään. Akuutti kipu on varoitusmerkki jostain elimistön epäedullisesta tapahtumasta, johon ihminen reagoi. Suurella osalla kipu on kuitenkin muuttunut krooniseksi ja ohjaa vanhuksen käyttäytymistä ja vaikuttaa haitallisesti elämänlaatuun.

Pitkään liikkunut elimistö kuluu väistämättä, jolloin normaali liikkuminenkin tuntuu kivuliaalta ja kaventaa ikääntyneen elinpiiriä.

Muistin heikkeneminen muuttaa kivun kokemista ja näin ollen vanhuksilla saattaa olla kivun luonteesta ja syistä omia käsityksiä, mikä vaikeuttaa vaivan arviointia.

Varsin usein mukaan sekoittuu myös masennus, mikä on ikääntyneelle varsin yleistä ja muuttaa oleellisesti taudinkuvaa. Tällöin hyvä kokonaisvaltainen selvittely paljastaa vaivan oikean luonteen ja ohjaa oikean lääkityksen valintaa jolloin ehkä päästää jatkuvasta oireiden lievitttämisestä kipulääkkeillä täsmälääkintään.

Akuutti kipu

Akuutti kipu on yleensä merkki äkillisestä kudosvauriosta. Vanhuspotilailla tämäkin voi olla muuttunut. Akuutti sydäninfarktikin saattaa olla kivuton ja ainoana oireena on äkillinen kunnon huonontuminen, sekavuus tai hengenahdistus.

Käytetyt kipulääkkeet saattavat myös muuttaa taudinkuvaa. Paljon käytetyt tulehduskipulääkkeet sinänsä saattavat aiheuttaa vatsalaukun ärtymistä ja vatsahaavan. Seurauksena saattaa olla kivuton verta vuotava vatsahaava ja potilaan ainoa oire on voimakas huimaus mikä johtuu kehittyneestä anemiasta.

Vanhuksen äkillisesti muuttunut yleistila ja sekavuus vaatii siis huolellisen selvittelyn.

Krooninen kipu

Pitkäkestoinen, krooninen kipu aiheuttaa usein psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn alenemaa. Seurauksena voi olla masentuneisuutta, unihäiriöitä ja sosiaalisen elämän kaventumista.

Kivun alkuperää voi olla vaikeata selvittää. Ajan mittaan oire on saattanut kovin muuttua ja käytetty lääkitys ja mahdolliset sivuvaikutukset voivat sekoittaa oirekuvaa. Hyvä hoitosuhde ja ymmärtäväinen asennoituminen on tehokkain lähestymistapa tällaiseen ongelmaan. Samaan aikaan kun vaivan syytä selvitellään joudutaan myös aloittamaan sopiva kipulääkitys.

Kotona asuvien vanhusten yleisimpiä kipujen syitä ovat erilaiset nivelkulumat, päänsärky, nikamien kasaanpainumat ja lihassäryt. Hermovauriokipu eli neuropaattinen kipu on tyypiltään usein sähköiskumaista, johon voi liittyä tuntopuutoksia, pistelyä ja mikä reagoi huonosti tavanomaisiin kipulääkkeisiin.

Aivoverenkiertohäiriöt vaurioittavat keskushermostoa ja voivat aiheuttaa vaikeasti tulkittavia kipuja. Erityisen hankalaa on arvioida vaikeasti dementoituneiden kiputiloja, jolloin tavanomaiset hoitotoimenpiteet voivat aiheuttaa vuodepotilaalle ikäviä oireita. Erilaiset syövät vaativat usein tehokkaan kipulääkityksen jolloin sivuvaikutukset saattavat aiheuttaa ongelmia.

Kivun hoito

Kivun hoidossa edetään yleensä portaittain. Hoito aloitetaan tulehduskipulääkkeillä ja/tai paratasetamolilla. Sen jälkeen siirrytään keskushermostovaikutteisiin lääkkeisiin ja tarvittaessa opiaatteihin.

Kipukynnykseen ja ahdistuneisuuteen voidaan myös vaikuttaa helpottavasti ja neuropaattinen kipu tarvitsee oman lääkityksensä. Opiaattilääkitystä syöpäkivun hoidossa ei pidä pelätä, vaan on etsittävä riittävä annostus ja oikea annostelumuoto. Samanaikainen depression hoito helpottaa myös kivun hoitoa.

Vanhuksilla on varottava myös liiallista tai samanaikaista ja useimmiten myös liian pitkää kivun hoitoa. Varsin usein näkee vanhusten käyttävän useampaa tulehduskipulääkettä, jotka on aloitettu eri nivelten kipuihin tai eri lääkäreiden toimesta.

Hyvään kivun hoitoon kuuluu, että kipua hoidetaan riittävästi, huomioidaan muu lääkitys ja varotaan liikalääkitystä.

Lisää tietoa vanhuksen kivun hoidosta Diakonissalaitoksen sairaalassa (pdf)

30.11.2009 10:18